Suuremõisan järvi

Muhun saarella on melko vähän sisävesiä. Tähän on omalta osaltaan vaikuttanut vesialuiden syntymisen kannalta epäedulliset olosuhteet, kuten liuskekivimaaperä, matala pinnanmuoto sekä luonnollisesti saaren pieni pinta-ala.

Saaren eteläosassa sijaitseva Suuremõisan järvi lisättiin Muhun paikannimistöön vasta vuonna 1964. Alue oli alunperin merenlahtea, mutta maanpinnannousun seurauksena se muuttui vähitellen järveksi. Tästä johtuu järven mataluus ja sen rantojen soistuneisuus. Myös suuri osa muista Muhun etelärannikon järvistä on syntynyt samalla tavalla.

Suuremõisan järven pinta-ala on keskimäärin 12 hehtaaria ja sen syvyys noin 0,7 metriä - riippuen vuodesta. Kun vedenpinta on joinakin vuosina ollut korkeammalla, järven pinta-alaksi on arvioitu jopa 17 hehtaaria. Järven on melko rehevä ja siinä on pehmeä mutapohja. Pohjan kerrostumat muistuttavat ennemminkin meren- kuin järvenpohjaa. Järven itärannalla on katajaista karjamaata ja nuorta männikköä. Muualla järveä ympäröi 1,7 km luoteeseen ylettyvä järviruon ja saran peittämä suoalue, jossa kasvaa myös suokoivuja. Järveen laskee Nossan puro, ja järvi itse laskee Silma-joen kautta mereen (Väike väin). Järveä kattaa paikoitellen ruokolaikut, mutta pohjoisosa on vapaampaa vettä. Suuremõisan järvi on tärkeä lintujen pesimä- ja muuttoalue - pesiväthän siellä mm. kyhmyjoutsenet ja harmaahanhet. Muuttoaikana järvi toimii myös laulujoutsenten lepopaikkana. Täten järvi on julistettu luonnonsuojelualueeksi. Kaloista järvessä tavataan ainakin särkeä, haukea ja madetta.